Kotini, jossa sieluni lepää, on myös yksi inspiraation lähteistäni,
ja toki paljon muutakin, kuten turvallisuutta, hyvää oloa, estetiikkaa jne.

Asun Helsingin Hermannissa, joka on pieni jopa idyllinen kaupunginosa
Sörnäisten jälkeen Vallilan kupeessa ennen Arabianrantaa.

Kulkuyhteyet yidinkeskustaan ovat mainiot. Ratikat 6 ja 8 kulkevat lähes
ulko-ovelta ja ratikka 7:lle on matkaa 150 m.

Sörnäisten metro on 200 metrin ulottuvissa ja se onkin eniten käyttämäni
joukkoliikennepiste. Hämeentien bussit vilistävät lähipysäkillä.

Taloni suunitelma on voittanut arkkitehtuurikilpailun jo 10 vuotta sitten.
Toteutus viivästyi, mutta nyt arkkitehti Cristian Adlercreutzin ideat ovat
toiminnassa täällä Hermannissa.  

Mainiointa ovat sisään olohuoneeseen avautuva parveke ja läpitalon
ulottuva valoisuus. Asuntoni on myös päätyhuoneisto.

Kuvassa parveke, joka on olohuoneen jatkeena - tai osana olohuonetta.

Väliseinät pois. Isoa tilaa olohuone-ruokailu, jossa keittiö on päätyseinällä
vasemmalla.

Kirjasto, jossa myös on lattiaan asti ulottuvat ikkunat, siis seinä on lasia.

- -

Nyt kolmen vuoden asumisen perusteella voin kommentoida seuraavaa.
Kokonaissuunnitelma on oivallinen. Talojen keskelle muodostuu korttelipiha,
joka on viimeistelty komeasti kivetyksin ja viheristutuksin. Taloni on myös
rakennusteknisesti hyvin toteutettu ja varustukseltaan nykyaikainen.
Huoneistoissa on asuntokohtainen ilmanvaihdon säätö. Saunassani on ikkuna,
jonka näköalassa pilkahtaa jopa meri eli Helsingin Vanhankaupunginlahti.

 Edellä olevat kuvat Foto-jmk-2008.